Laboratoriokokeet osoittavat työttömyysprosentin olevan suomalaisten nuorten keskuudessa yli 20. Diagnoosiksi asetetaan vaikea nuorisotyöttömyys. Käypä hoito suosittelee hoidoksi nuorisotakuuta, oppivelvollisuusiän nostoa, työkokeiluja, työpajoja, työnhaku-, ura- ja työhönvalmennusta. Paranemisprosentti on harvinaisen korkea, nimittäin 100%.

Nuoruudesta ja nuorista on tullut ongelma ja tauti, joka pitää parantaa. Perussuomalaisten kohupoliitikko Teuvo Hakkarainen haluaa pakottaa työttömät nuoret työhön ilman palkkaa. Lukemattomat suuremmat ja pienemmät tahot pohtivat, kuinka tämä yhteiskunnallinen syöpä parannetaan.

Hakkarainen perustelee ideaansa sillä, että kokeilun seurauksena saattaa syntyä pysyviäkin työsuhteita ja että tavoitteena olisi pitää nuori kiinni työelämän käytännöissä. Minua ihmetyttää, mikä tekee nuoresta työttömästä vähemmän palkan arvoisen kuin aikuisesta työttömästä? Entä millaista ammattiylpeyttä ja itsensä arvostamista opettaa palkatta työn tekeminen? 

Nuorena aikuisena janosin elämää. Halusin uusia kokemuksia, toimivia ihmissuhteita, löytää oman alani ja elää normaalia elämää. En usko, että tämä on paljonkaan muuttunut nykynuorten kohdalla. He ovat ihan tavallisia ihmisiä, joilla on vain vähemmän elämää ja kokemuksia takana kuin meillä vanhemmilla. Nuoruudesta pitäisi olla lupa nauttia, sillä silloin katkeruus ei ole vielä tarttunut ja energiaa riittää.

Millaista häpeän leimaa työttömät nuoret joutuvat kantamaan? Kuka kehtaa ääneen myöntää olevansa juurikin yksi niistä, jotka on nostettu näkyvimmäksi oireeksi yhteiskuntamme heikosta työllisyystilanteesta? Kuinka nuoriso nousee tästä jaloilleen, kun häpeä saa piiloutumaan? Mikä on ymmärryksen taso valtakunnallisella tasolla kun ei ymmärrä omaakaan tilannettakaan? Kuinka tietoinen olit itse yhteiskunnan kiemuroista 20- vuotiaana? 

Vaikeuksien ja ongelmien sijaan voisimme keskittyä vahvuuksiin ja perustarpeisiin, joita jokaiselta nuorelta löytyy. Heikon talous- ja työllisyyskauden ajan voisimme kehittää toimintoja, jotka tukevat positiivisella tavalla nuoria ja antavat mahdollisuuden kehittämään osaamistaan tulevia vuosia varten. Tulisi olla tarjolla mielekästä tekemistä, jonka kautta on mahdollista, häpeän sijaan, tavoittaa meille kaikille tärkeän tunteen jossakin osana olemisesta ja oman paikkansa löytämisestä maailmassa.