Teeveessä pyörivän Mummomafian kaltaiset, terveellä järjellä varustetut elämän tukipilarit, ovat katoamassa. Puutteellisista käytöstavoista kertovat muun muassa bussin- ja kaupanovista ensimmäisinä rynnivät teini-pojat, jotka osoittavat epäherrasmiesmäistä käytöstä sekä epäkohteliasta asennetta. Kenen vastuulla on siis nyky-yhteiskunnassa elämäntaitojen opastaminen? Kuka opettaa käytöstapoja? Koulu tuntuu odottavan sitä vanhemmilta ja päinvastoin. 

Kasvatuskulttuurimme on elänyt paljon. Ruumillisesta kurituksesta mentiin vapaaseen kasvatukseen ja nyt on yritetty löytää kultaista keskitietä. Ajan- ja energianpuute määrittelevät perhe-elämää. Lapset ja nuoret jäävät monasti vaille huomiota, kuuntelua ja yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Tällöin tärkeimmät elävät esimerkit elämäntaidoista jäävät saamatta.

Mitäs mieltä olette: Onko elämän kannalta tärkeämpää osata Nuijasodan seitsemän taistelua vai osata olla herrasmies? Entä onko tärkeämpää osata kemiallinen kaava vai se,kuinka käyttäytyä sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla eri tilanteissa? Epävarmuus omista sosiaalisista taidoista johtaa etenkin nuorison helposti vetäytymään, syrjäytymään ja erakoitumaan.

Ehdottaisin siis kouluihin uutta ainetta nimeltään Elämäntaidot: Opetellaan itsetuntemusta ja itsetunnon kohentamista. Harjoitellaan äänenkäyttöä ja esiintymistaitoja. Opetellaan kuinka käyttäydytään ja puhutaan iäkkäämpien ihmisten kanssa ja julkisissa kulkuneuvoissa. Opetellaan herrasmiestaitoja laidasta laitaan. Nuorille neideille kerrotaan kuinka herrasmiehen käytös osataan ottaa vastaan. Parisuhteen ja perheen perustamisen perusasioita olisi myös hyvä käydä läpi.

Hieman vanhempana läpikäydään tylsempiä mutta tarpeellisia asioita: verokortti, veroprosentti ja sen muuttaminen, veroilmoitus. Harjoitellaan matikan tuntien rinnalla, miten lasketaan nopeasti alennusmyyntihinnat kuten -20% ja -70%. Tutustutaan kauppojen perustuotteiden hintoihin ja hintavertailuun yleensä. Peruspalkkoihin, työttömyyteen ja KELAan liittyviin seikkoihin sekä työelämän pelisääntöihin olisi myös hyvä pysähtyä.

Elämäntaitoja tulisi opettaa myös vanhemmuustaitojen muodossa uusille vanhemmille. Isät ja äidit ovat aina päivitelleet, kuinka totaalisesti elämä muuttuu kun lapsi tulee taloon ,ja kuinka vanhemmuus on paljon vaativampaa kuin osasivat odottaa. Ja toki- onhan se elämän tärkein asia! Ammatteihin kuitenkin kouluttaudumme monta vuotta, joiden aikana kasvamme ammattilaisen rooliin. Eikö vanhemmuuden rooliin kasvamiseen tulisi myös olla kattavaa koulutustarjontaa? Voisiko hyvin pelaavan neuvola-systeemin sisälle rakentaa pakollista vanhemmuusoppia?

Rahalla on vahva ote nykyihmisten arvoihin ja valintoihin. Rikkaat etsivät keinoja saada vielä paksumpi lompakko. Rahattomat etsivät keinoja kuinka pärjätä. Pehmeät arvot työmaailmassa toteutuvat vain joissakin perhe- ja sosiaalisissa yrityksissä, joissa halutaan osallistua yhteiskuntavastuun kantamiseen. Pehmeät arvot ovat kuitenkin ne, jotka tekevät meistä ihmisiä. Elämäntaitoja lapsille ja nuorille opettaessa vahvistamme muiden huomioimista, inhimmillisyyttä ja  tunneälyä. Elämäntaitojen myötä meillä on mahdollisuus eheämpään ja tasapainoisempaan tulevaisuuteen, joka ei ainakaan minun korvaani kuulosta kovin pahalta vaihtoehdolta.