Puut saavat vihreää hipiäänsä ja tuulet ovat lämmenneet. Sade tulee vetenä ja maa imee sen. Linnut iloitsevat ja availevat innoissaan ääntään. Mieleeni hiipii kysymys "Kuinka ihmeessä olen jaksanut taas yhden pitkän talven?" Mutta tässä ollaan, hengissä, ja enemmän kuin valmiina kesän antimiin.

Suomi on vaikea maa asua kesäihmisen, niinkuin itseni. Tuntuu kuin pidättelisin henkeä sen nelisen kuukautta, kun pimeys, kylmä ja lumi hallitsevat päiviämme. Kietoudumme lämpöisiin palttoisiin ja kadotamme hymyn. Tunteet ovat horroksessa, yritämme vain jaksaa talven.

Kevät on vaikeaa aikaa monelle. Kun sielu viipyilee tummissa vesissä, tuntuu kevään armoton auringonvalo tikarin pistoilta niin mieleen kuin kehoonkin. Hämärässä saa luvan kanssa synkistellä ja huijata itseään pölyn määrästä. Kevään säteet painostavat ulkoilemaan, pesemään ikkunat ja olemaan ihmisten ilmoilla. Pahimmillaan painostus käy niin raskaaksi, että tulevaa kesää ei enää nähdä.

Kesä on minun parasta aikaani. Riisun talven ja kaivan kaapista hameet ja lahkeettomat housut. Vaihdan patterin tuulettimeen. Pakkaan kaiken talvesta muistuttavan näkymättömiin. Tulee nälkä jäätelöä. Lähden ovesta katsomatta säätiedotusta.

Kesä on kaunis. Kukkakedon ääressä ymmärtää vain heinäsirkkojen sanoman. Aurinko ei hylkää yöksikään. Laineet hyräilevät tasaisesti ja koskettavat hellästi upottaessani jalat järven syleilyyn. Kesäsade ruokkii luonnon ja saa haukkomaan hapekasta ilmaa. Kaiken helppous on jumalattoman nautinnollista ja se loppuu aina liian aikaisin.

Lapsuuden kesälomat ovat saaneet kultaiset reunukset. Kuinka huolettomana sitä leikki metsissä ja eli järvissä. Kuinka välitöntä oli kaveruus ja yhteiset salaisuudet. Kuinka unohtumatonta polkupyöräilyt illansuussa, kun hiukset olivat märät uimisesta ja kukkien tuoksut katosivat yhtä nopeasti kuin olivat minut tavoittaneetkin. Ei ollut huomista sadepäivää eikä lisääntyvää pilvisyyttä. Kesä oli aina läsnä.

Haaveilen elosta lämpöisessä maassa kun talvi on pahimmillaan. Itse asiassa haaveilen siitä jo ennen lumia. Ehkä tulee vielä rakkaus ja sen myötä mahdollisuus toteuttaa tämä unelma. Yksin en uskalla enkä halua lähteä. Haaveilen myös lumettomista talvista. Ja talvesta ilman pakkasta. 

Mutta kesällä en, sillä se on aikaa hetkessä elämiseen sekä pienistäkin seikoista nauttimiseen. Täytän talvella tyhjentyneet akut elämänilolla ja elämänhalulla.  Imen viimeisimmätkin helteet itseeni ja tallennan ne muistiini. Ja toivon, että jaksan taas yhden pitkän talven.