Vuonna 1994 sain elinikäisen matkakumppanin, kun sairastuin 1- tyypin diabetekseen. Olin viimeisellä luokalla lukiossa. Takana on tähän mennessä 40 320 pistosta, 26 880 verensokerin mittausta plus 1000 matalaa verensokeria. Ja nämä ovat minimilukuja. Sairautta hoidetaan hiljaisuudessa ja hyvin näkymättömästi kaiken muun elämisen rinnalla. Tästä  syystä suuri yleisö ei tiedä millaista ykkös- tyypin kanssa on tulla toimeen tilanteessa kuin tilanteessa. Ja toimeen on tultava, sillä se on iholla 24 tuntia päivässä, 365 päivää vuodessa. Hengähdystaukoa saati lomaa et saa. 

Alkuun muutama arvo, jotka raamittavat 1- tyyppiläisten itsehoitoa: Terveen ihmisen verensokeri liikkuu arvojen 4 ja 7 välillä, ykkös- tyyppiläsen tavoite on 4 - 10, mutta lähempänä realismia ovat arvot 3-12.  Tajunnanmenetys tulee silloin, kun verensokeri laskee aivorungossa alle kolmen. Olen ollut sen verran onnekas, että minulle on tapahtunut näin 20 vuoden aikana vain kerran. Tämä tapaus sattui kaupan kassajonossa.

Viime yön tapahtumat toistuvat säännöllisen epäsäännöllisesti: Herään keskellä yötä. Olen melko varma, että matala verensokeri herätti minut, sillä olo on sen mukainen: pää tuntuu tyhjältä ja painottomalta ja on nälkä.  Kädet ovat voimattomat. Matalan verensokerin tuntemukset ovat välillä hyvin heikot, koska minulla on sairausvuosia jo niin monta takana. Tämä tarkoittaa, että elimistö on tottunut mataliin eikä välttämättä tunnista niitä ennenkuin verensokeri on reilusti alhaalla.

Mittaan verensokerin, joka on 2,6. Eli syötävä on pian. Nousen sängystä ja huomaan, että matala vaikuttaa jaloissa, jotka tuntuvat makarooneilta. Pääsen jääkaapille. Istun lattialle juomaan maitolasillisen, joka nostaa sokerin nopeasti. Lisäksi syön leivänpalasen, joka pitää sokerin koholla pidempään. Epämiellyttävä nälkä jatkuu, sillä keho huutaa hiilihydraatteja. Joten syön vielä suklaapatukan. Haluan varmistaa verensokerin nousun tarpeeksi korkealle, jotta saisin nukkua loppuyön ilman heräämisiä. Painelen takaisin sänkyyn. Nukahdan uudelleen, kun verensokeri on lähtenyt nousuun ja vointi on sitä myötä parempi.

Matematiikka on iso osa jokaista päivääni. Se ei vain näy eikä kuulu, sillä teen laskutoimitukset automaattisesti ja pääni sisällä. Meidän tulee nimittäin hallita erilaiset laskut unissammekin, jos aiomme elää ilman jatkuvaa kellon kyttäystä ja jäykkiä aikatauluja. Verensokerin sekä insuliini- ja  hiilihydraattimäärien yhteensovittaminen ja hallinta mahdollistavat joustavamman elämän kaiken kaikkiaan. Kummasti sitä tällainen heikko matikkapääkin oppi laskut suorittamaan, kun ei ollut vaihtoehtoa.

Tässä pari yksinkertaista esimerkkiä:Aamulla pistän 12 ky:ta lyhytvaikutteista insuliinia (ky= kansainvälistä yksikköä) 30 grammaan hiilihydraattia ja sen päälle 1ky per 10 grammaa hiilihydraattia. Eli jos syön aamupalalla 50g hiilihydraatteja ja verensokeri on normaali, pistän 14ky. Mutta jos aamun verensokeri on koholla, luku on esimerkiksi 17,4 ,pistän tällöin lisäksi 4ky, koska 1ky laskee verensokeria noin 2yksikköä. Tämäntyyppisiä laskutoimituksia teen useita päivässä.

Laskuista kiusallisiin tilanteisiin, joihin ykkös-tyyppi elämässään törmää: Työkaverillani on synttärit ja hän tarjoaa koko porukalle aamupäivällä kahvihuoneessa viinerit. Ensimmäisenä mietin, missä insuliinini ovat. Olen jättänyt ne vahingossa alakerran vaatekaappiin. Arvioin, että viinerissä on noin 60 grammaa hiilihydraattia. Kahvitauko kestää 10minuuttia ja vessassakin täytyy käydä. Päätän olla syömättä viinerin, koska insuliinin hakemiseen kuluisi aikaa ja ilman sitä en voi syödä noin paljon hiilihydraatteja. Toivon, ettei työkaveri loukkaannu tai luule, että yritän esittää kaloritietoista. Selittely tuntuisi hölmöltä ja veisi aikaa työkaverin juhlinnalta.

Olen ystävän kanssa ulkona syömässä. Pöytävalinnan motivaattorina toimii minulla se, että voisin pistää insuliinin pöydässä mahdollisimman huomaamattomasti. Jos päällä on mekko, on mentävä vessaan, jotta voi pistää mahaan. Talvella hävettää penkoa vatsamakkaraa sukkahousujen tai pitkien kalsareiden alta. Kaikki loossit ovat varattuja, joten menemme istumaan tavalliseen pöytään. Tietoisuus diabeteksestä on onneksi sen verran lisääntynyt, ettei kukaan ole luullut huumehörhöksi. Tai ainakaan tullut mitään sanomaan.

Matala verensokeri väärässä paikassa väärään aikaan on usein todella ärsyttävää ja noloa, koska silloin on pakko pysähtyä ja syödä. Haluaisit tehdä pikaisen siivouksen ja puolivälissä huomaat matalan sokerin. Tai olet tunti sitten syönyt päivällisen, mutta jostakin syystä hiilihydraatit eivät ole imeytyneet ja sokeri on alhaalla. Tai matkustat täpötäydessä bussissa ja istut käytäväpaikalla. Olet teatterissa. Olet auton ratissa. Olet treffeillä. Tai harrastat ensi kertaa seksiä uuden poikaystävän kanssa - siinä kunnon romantiikantappaja!

Matalat verensokeriarvot vaikeuttavat myös painonhallintaa. Olet päättänyt olla syömättä herkkuja arkipäivisin, mutta ylimääräisiä kaloreita kerääntyy pakosti jos verensokeri laskee. Ennen liikuntaa on huolehdittava, että sokeri on tarpeeksi korkealla. Yleensä tämä tarkoittaa hiilihydraattien syömistä, joka vähentää painonlaskua. Aina kun mahdollista, sijoitan liikunnan sellaiseen aikaan, että voin insuliinimäärää manipuloimalla harrastaa liikuntaa ilman ylimääräistä syömistä. Mutta monasti tämä ei ole mahdollista ja se on todella turhauttavaa.

Talviselle laavulle tai helteiselle uimarannalle lähtiessä täytyy huolehtia, että insuliinit eivät jäädy eivätkä ylikuumene ja mene näin pilalle. Talvella ulkona ollessani pidän inskat povarissa tai sellaisen puutteessa rintaliiveissä. Kesäkuumalla asettaudun rannalle niin, että saan inskat varjoon. Lisäksi pitää huomioida, että helle laskee kehon verensokeria tehokkaammin kuin viileämpi ilma. 

Myös alkoholia nauttiessa pitää  verensokerista pitää huolta, sillä alkoholi estää maksaa tuottamasta sokeria. Tämä tarkoittaa sitä, että jos sinulle tulee humalassa matala verensokeri etkä syö siihen, seuraa vääjäämättä tajunnanmenetys ja pahimmassa tapauksessa kuolema. Tämä ei ole tyhjää pelottelua vaan kylmä, matemaattinen totuus.

Ykkös- tyypin elämä on tasapainoilua fyysisten seikkojen kanssa, jotta verensokeri pysyisi mahdollisimman tasaisena ilman liian matalia tai korkeita arvoja. Sekä henkisten seikkojen kanssa, jotta ei tulisi ylitsepääsemätöntä hoitoväsymystä ja sen mukanaan tuomia vieläkin haasteellisempia lieveilmiöitä. Turhauttavaa on se, että verensokeri käyttäytyy välillä ihan oman mielensä mukaan vaikka toimisit juuri niinkuin kirjoissa ja lääkärin vastaanotolla neuvotaan.

Joskus haaveilen, että voisin lähteä pitkälle lenkille juuri silloin kun siltä tuntuu, ilman mittailuja tai syömistä tai muita toimenpiteitä. Toisaalta taas tunnen kiitollisuutta siitä, että olen ainakin vielä selvinnyt ilman lisäsairauksia, joita ykkös- tyyppiläisille voi ilmaantua kuten sokeutuminen tai munuaisvauriot. Ilman lisäsairauksia selvinneenä pidän edelleen ykkös-tyyppiäni enemmän elämäntyylinä kuin sairautena. Ja toki teen parhaani, jotta saan myös jatkaa tätä elämäntyyliä, joka minut aikanaan matkakumppanikseen valitsi.